Ääni

Kuulen ääniä. No eeii. Ääni kuulee minua. Ääni on hiljainen ja vaalea siis. Minä en kumpaakaan. Ammatinharjoittaja olettaisin. Vapaa yrittäjä toisin sanoen. Yrittäjä tekevät businesta ja maksivoivat voittoja olen kuullut. Mitenkähän näiden kanssa on? Töitä ne tekee ja tienaavat rahaa siinä kuin muutkin. Äänenkin pitää elää. Olen yksi palkanmaksajista. En kuitenkaan tilitä ennakonpidätyksiä ja sotuja.

Ääni on auktoriteetti työssään. Näin kuuluu olla, olen lukenut. Millaistakohan se työ on? Istuminen on todennäköisesti raskasta. Istut tuntikausia paikallasi ja ei siinä voi oikein paljon liikehtiäkään. Ei voi haukotella, ei kaivaa korvaa, muusta puhumattakaan. Hartiat ja niskakin jumittuvat.

Sitten tietenkin tämä psyykkinen puoli. Aivan varmasti tulee asioita ja ihmisiä, jotka ns. pilaa päivän. Hankalia ja agressiivisiakin ja varmasti joutuu olemaan myös ihmisten kaatopaikkana. Eikä voi sanoa, että nyt painu helvettiin täältä, äläkä koskaan enää tule vittuilemaan mulle. Ei sulle voi mitään, olet niin patologinen tapaus. Uskoisin, että tukee tilanteita kun tekisi mieli sanoa, mutta ei voi.

Ei Ääntä voi tuntea persoonakohtaisesti jos on asiakas. Ei siitä silloin tulisi mitään. Et voi tuntea Ääntä, mutta Äänen pitää oppia tuntemaan sinut. Edesauttaa ainakin tätä yhteistä asiaa.

Miten voin kirjoittaa Äänestä kun en tunne häntä. Guuglasin kyllä hänet ja tiedän jotain hänen elämästään. Nimi oli tuttu jo entuudestaan ja kyllä meillä on jonkin sortin konektio mutkan kautta. Ja sekös on aiheuttanut minulle suurta ongelmaa. Ei se kuitenkaan häiritse tätä yhteistyötä, koska tämä yhteyteni ja Ääni eivät ole tekemisissä toistensa kanssa.

Äänen on pakko olla luotettava ja häneen on voitava luottaa täysin. Ilman yhtäkään ajatusta, että näin ei olisi. En täysin luota, tai näin uskottelen itselleni. koska sehän tarkoittaa sitä, että ei hänelle voi puhua kaikkea ja niin tästä luottamuksen puutteesta tule hyvä syy jättää jotain asioita pois.

Pidän kyllä Äänestä. Hän on rauhallinen, viehättävä ja harvapuheisuudestaan huolimatta osuu usein asian ytimeen. Tekee ymmärrettäväksi sen, jonka jo tiedätkin, mutta et ymmärrä. Viehättävä, no hitto, hän on hauskan näköinen ja tuoksuu hyvältä.

Kivaa vai? Ei ole.