Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 31. tammikuuta 2011

Ennenkin

Olen ollut ennenkin täällä. En täällä, mutta toisaalla kirjoittamassa blogia. Siitä on aikaa kaiketi nyt kaksi vuotta osapuilleen. Ehkä joku tunnistaa, Miksi nyt täällä? Juuri sen takia. Ettei kukaan tunnista, Onko sillä sitten väliä?No, eipä kai. On kuitenkin. Sitä on kuitenkin määrätty tyyli kirjoittaa. Suljin sen vanhan. Suljin ja laitoin salasanan taakse ja nyt en muista niitä tunnareita. Hyvä ehkä niin.

Viime kerrasta jäi joitakin ystäviä, joiden kanssa olen tekemisissä edelleen virtuaalisesti, mutta kuitenkin. Minä vai? Niin, minästä tulee aina mieleen ego. Oma ego. Minun blogini. Siis siihenhän minulla on immateriaalinen oikeus. En tiedä kuka sen perii, vai periikö kukaan.

Kirjoitin aikanaan paljon. Aika rankkojakin juttuja ja lopetin kun se ei enää antanut mitään. Tuntui vaan, että alkoi toistaa itseään ja meni marmatukseksi.

Juu, en halua esitellä itseäni, enkä kirjoittaa mitään. Kirjoitan kuitenkin ja jossain kohtaa kerron tietenkin kaiken. Olen ristiriitainen. Pitääkö tätä jonkun lukea tai kommentoida. Kyllä kai, ei välttämättä. Ehkä kuitenkin. Kelle sitä kirjoittaa? Ihanko vaan itselleen. Olen sen verran itsekeskeinen ja huomionkipeä, että tuskin ihan itselleni tässä kirjoitan.

Se syy nyt, juuri nyt, on se että jotain tapahtui viikonloppuna. Tännekö sitä pitää tulla purkamaan? Kyllä kyllä, tänne. No, kai sitä voisi mennä sohvalle makaamaan ja vuodattaa kaikki sen sohvan päässä istuvalle. Sille joka ei sano mitään, mutta on kuitenkin siellä. Hän on fiksu. Huomattavasti fiksumpi kuin minä. En sano sukupuolta, mutta hän on nainen. Olen välillä niin nokkela. Ja lörppä. koska kerroin jo, että makoilen sohvalla.

Aika säälittävää tämä kirjoittamiseni. Mitä tästä saa kukaan mitään. Muu kuin minä. Se on tietenkin aivan oikein. koska olen tarinan päähenkilö. Ei mikään special guest star, vaan vakkari henkilö. .Facebookissa myös vai? Ilman muuta, siellähän on kaikki itseään kunnioittavat kansalaiset. En kylläkään kunnioita itseäni. Pelkään myös poliisia.

Ei tämä ala mistään, eikä pääty mihinkään. Eikö se muuten ole niin, että muut ihmiset aiheuttavat ongelmia ja mielipahaa. Se on niin, että itse on itsellensä se suurin ongelma. Onko paha mieli vai? On, nyt on paha mieli. Olen käyttäytynyt huonosti. Asiaa pahentaa huomattavasti se, että en muista siitä mitään. Jos söisin lääkkeitä tai olisin ollut jonkun muun päihdyttävän kemikaalin vaikutuksen alaisena, kuten alkoholin, niin ehkä ymmärtäisin. En syö ja en ollut, joten hämmentävältä tuntuu.

Oloa ei yhtään paranna se, että en ollut yksin vaan kaksin. Huolestuttavaa ja outoa. Yön pimeinä tunteina kaikki vielä kertautuu. Mitä siitä sitten ajattelet?`En yhtään tiedä mitä ajattelisin. Tai no, sitä tässä mietin, että mitä helvettiä minulle on tapahtumassa. Sitä myös, että mistä on oikein kysymys? Pidän itseäni kuitenkin kohtuullisen selväpäisenä ihmisenä ja sitten pasmat sekoavat totaalisesti.

Ai mitäkö tein mitä en muista? Olin vihainen, niin kuin vaan voi olla. Syystä tai ei, ei kai sillä ole merkitystä. Olin mennyt ulos porrastasanteelle, jättänyt oven auki ja  ja tullut hetken päästä takaisin sisälle ja sanonut takaisin tullessa, et hei miks sä et välitä munsta. Ei yhtään ihme, vaikka ei tämän jälkeen välitä. Mutta ei mitään mielikuvaa, ei kielikuvaa. Musta aukko. Mitä tapahtui? On kammottava ajatus, että sitä joutuu ikään kuin itsensä ulkopuolelle ja  joku tapahtuma pyyhkiytyy mielestä pois. Voiko sitä niin suuttua?

No, tämä toinen osapuoli totesi että tar det lungt. Ota vähän vihreää teeä ja joku hauska kirja. Syvenny siihen ja mieti muuta. Hänkin on huomattavasti fiksumpi kuin minä. Itselle tuli mieleen aivomyrsky. En tosin tiedä, mitä se tarkoittaa. Ehkä se ilmaisee jotain suurta tunnekuohua, kun kytkennät on kovilla ja mielessä myrskyää, niin että tietoisuuskin pätkii. En tiedä.

Jeesbox. Stressitila on ollut hirmuinen jo pidemmän aikaa. On tapahtunut asioita, joita en kenellekään soisi. Nyt alkaa se itsesääliosio. Sitä on hyvä toisaalta sääliä itseään ja toisinaan. Sääliä ja surkutella, että voi voi sentään tätä elämää. Onpas mulla nyt kurjaa. Ei ole, mutta laittaa miettimään tämä juttu. Miettii sitä omaa mielenterveyttäänkin tässä kohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti