Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 14. helmikuuta 2011

Mielen vapaus

Terve, Moi.

Olen taas myöhässä Ääni. Se on varma merkki siitä, että en olisi halunnut tulla, mutta tulin kuitenkin.

Niin Mies meillähän on tämä suunnitelma.

Niin tosiaan suunnitelma. Jos on suunnitelma, niin eikö silloin ole myös päämäärä tai tavoitteita. No joo, niin. Ei kuule tämä nyt lähde menemään. Ei tämä nyt mene.

Niin.

Sitä olen ajatellut, että kun tämä mulle niin ominainen kiltteys ja auttaminen on niin määrääviä piirteitä, niin ajattelin tuossa, että ovatko ne myös vallankäyttöä (enkä varmaan kerro, että olen kirjoittanutkin siitä). Siis sillä tavalla, että ne voivat mennä niin pitkälle, että joku saattaa kokea sen omaa autonomiaansa loukkaavana (aika hienosti sanottu)

Niin, hmm, niin jos se toinen osapuoli kokee sen epämukavana, mutta voihan se olla yhdessä hyväksyttyäkin ja aiheuttaa myös iloa. Puhut nyt ilmeisesti näistä läheisistä ihmissuhteistasi.

Joo niin, puhun aika yleisellä tasolla, enkä nyt lähden yksilöimään sitä kehenkään.

Niin, että puhut toimintamallistasi.

Just niin, siitä juuri. Sitäkin mietin, että mistä tämä kaikki juontaa. Onko se niin syvällä jossain, että siitä on tullut luontainen tapa toimia. Onko niin, että kun joskus on ollut selvittävä keinolla millä hyvänsä, niin se keino on ollut se, että sitä on ollut niin kuin good boy.

Niin, voihan ajatella, että on ollut vaarallisiakin tilanteita.

Joo joo, on ollut ja on sitä saanut pelätä henkensäkin puolesta.

Niin, tai ainakin se on tuntunut siltä.

Aivan, ainakin se on tuntunut siltä ja ei sillä ole merkitystä tässä kohtaa oliko se vai. Se tuntui siltä. Sitten on vielä niin, että viestitän aika paljon niitä hyviä juttuja. Olen positiivinen ja iloinen, kaikki aina järjestyy. Vältän kielteistä viestintää varmaan sen takia, että siinä piilee jonkin sortin riski tai uhka.

Niin, sanoit että keräilet näitä asioita ja sitten kun niitä on riittävästi niin ne pamahtavat ulos, niin ettei aina itsekään muista. Vai onko se kysymys siitä, ettei niiden kerääntymistä havaitse?

Ei se kuule ole. Kyllä ne havaitsen, mutta sen sanominen tuottaa suuria vaikeuksia siinä hetkessä. Sanoin, että siinä ottaa riskin siitä, että tulee ei ehkä niin hyväksytyksi. Ei olekaan se nice guy.

Niin, onhan se niin, että siinä se toinenkin osapuoli saattaa reagoida siihen sanomiseen ja nekin on sitten kohdattava, ne kielteisetkin tunteet.

Plaaplaaplaaplaa

Totta kai se on näin. Sanoin sulle jossain vaiheessa, että en jaksa. Ei vaan jaksa elää ja se on just tätä. Tämä ei enää käy ja jotain on tehtävä, mutta mitä.

Niin, onhan se niin, että sen kiltteyden hyödyt ovat olleet suuremmat kuin haitat, koska muutenhan sitä et olisi tehnyt.

Hyödyt ja hyödyt, voi jumalauta sentään. Hyödyt ja haitat. No, kai sitä voi ajatella noinkin, mutta ihan selvää on, että tämä ei enää käy ja kysymys kuuluukin, että miten jotain niin tiukasti istuvaa voi lähteä muuttamaan, koska muutettavahan sitä on.

Niin, miten olisi ihan käytännön harjoittelu?

Kas vaan kun en itse keksinyt. Onhan sitä yritelty viime aikoina. Tiedän tiedän varsin hyvin. Tämä on aika hankala juttu ja mulle aivan perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Ei vaan perkele jaksa tätä. Sen takia kai tässä olen. Eikä sitä aina jaksa analysoida ja miettiä joka helvetin asiaa.

Niinhän sinä olet. Ja kun tämä loppuu, niin sitten sitä jatkaa itsekseen analysointia ja se ei ole välttämättä huono asia ollenkaan. Yksi tämän jutun tavoitteista voidaan sanoa olevan se, että saavuttaa mielen vapauden.

Mielen vapaus. Heh.

Ja niin hän laittoi kengät jalkaansa ja takin päällensä ja poistui mieli vapautuneena ovesta ulos aivan eri ihmisenä. No, ei aivan.

Jospa jatkaisimme huomenna. Hei.

Moi.

Niin. Siinä tien vieressä oli Iso Kivi. Siellä aina istuttiin ja arvuuteltiin mikä auto seuraavaksi tulisi. On se kivi siellä vieläkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti