Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 14. helmikuuta 2011

Oma napa

En voi välttyä ajatukselta, että tämä oman navan ympärillä pyöriskely on narsistista. Onko se sitä vai ei, en tiedä. Mielelläni ajattelisin että ei, mutta toisellekin tulkinnalle on sijansa. Itsensä tutkiskelu tapahtuu itsessään ja onhan se siinä mielessä hyvinkin itsekeskeistä. So what sanoisi Lipponen ja niin sanon minäkin.

Sitäkin mietin tuossa, että onko sitä joku perusjäynä, joka hyvin pitkälle selittää välillä hyvinkin primitiivisiä reaktioita. Jokin joka on joskus vääristänyt sen maailman kuvan ja toiminnan mallin. Hyvin varhain omaksuttu selviämisen keino ja kun se  on uhattuna, ehkä hieman toisessa muodossa myöhemmin, niin sitä reagoi nyt ajatellen käsittämättömällä tavalla. Saattaapi olla selittelyäkin tämä ja keino olla ottamatta vastuuta itsestään ja reaktioistaan. Suattaapi olla tai olla olematta.

Narsistille on kai aika keskeistä se oman persoonan pöngittäminen toisia astinlautana käyttäen ja seurauksista välittämättä. Olen käsittääkseni lukenut, mitä luettavissa on siitä asiasta. Siinä vastuu siirtyy näppärästi ympäristölle ja itse on puhdas ja koskematon. Ja oikeassa.

No, oikeassa, väärässä, hyvä, huono ei ehkä kuitenkaan kuvaa mitään toiminnan kannalta. terve tai sairas lienevät parempia ilmaisuja. Miksi kaikki pitää aina suhteuttaa johonkin? Suhteessa johonkin sitä tarkastellaan.

Justiinsa. Teen paljon muiden vuoksi, olen auttavainen, kiltti ja en ajattele itseäni. Näinköhän, ja onko tässäkin jokin vallankäytön siemen. Voiko valtaa käyttää auttamalla, kiltteydellä, tekemällä asioita toisten puolesta? Kyllä voi, koska samalla riistää aina jotain toisen, sen autettavan, tai palvelun kohteena olevan autonomiasta. Samalla siinä voi kehitellä jonkin sortin marttyyriyttä tilanteen niin vaatiessa, ainakin hiljaa mielessään. Ihminen on viisas olento ja todelliset motiivinsa ja tarkoitusperänsä voi häivyttää niin monella tapaa. Onko totta tämä? On se niinkin ja ehkä jotain muutakin.

Niin, siinä vanhassa punotussa pyykkikorissa oli paljon joululahjoja. Muistan vieläkin sen korin ja tilanteen jännityksen. Valkoinen colt ja muoviset värikkäät ammukset. Pam.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti