Perhe

Mikä perhe, ei meillä ole perhettä. Alkoholistiäiti, yksinhuoltajaisä ja ongelmanuori. Näin ongelmanuori määritteli perheensä muutama kuukausi sitten. Olen siis lähivanhempi ja ongelman isä. Ei hän ole ongelma, nuori kylläkin. Jaan asumuksemme tämän Nuoren kanssa.

Oikeastaan olen kaksoisyksöishuoltaja, kun täällä asuu tiiviisti Nuoren tyttöystävä. Nuori on tässä tapauksessa poika. Hän aloitti lukion ja lopetti sen. Hän aloitti yhden ammattitutkinnon ja lopetti se. Nyt pitäisi keväällä pyrkiä johonkin, jonka voi taas tarvittaessa lopettaa. Toivottavasti ei sentään.  Huolimatta tästä, hänkin on fiksumpi kuin minä. Maalari Jumalan armosta. Hyvä siinä, mutta aivan kaikkea ei tarvitsisi maalata. Julkiset kulkuneuvot voisi jättää rauhaa.

Ei meitä muita tässä olekaan. Ei tässä, mutta muualla. Nuorella on kaksi siskoa ja kaksi veljeä ja minulla on kolme lasta ja enemmän lapsenlapsia. Minä olen jo vanha, mutta orpo. Äitini kuoli lokakuun alussa, mutta hän oli jo 90-vuotias. Ainahan se on menetys, ei sille voi mitään. Ei voi enää soittaa, eikä mennä käymään.

Minulla on kolme veljeä ja yksi sisko, mutta viimeksimainittu ei ole mitään sukua minulle. Yksi veljistäni ei tiedä olevansa sukua minulle, koska hänellä on paheneva dementia. Ainoa hyvä puoli dementiassa on, että hän ei muista enää tupakoida, tupakoituaan vuosikymmeniä.

Eiköhän se tässä ollut pääpiirteissään.