Nuori miettii olemistaan. Kyllä kyllä. Vieläkin vaan. Ei ole mitään mikä kiinnostaa. Opiskelu ei kiinnosta, koska ei ole mitään sellaista tarjolla mikä motivoisi. On kuitenkin, mutta siihen kouluttauminen ei ole aivan yksinkertainen juttu, koska siihen ei ole koulutusta. Aika ristiriitaista, mutta näin se vaan on. Ehkä oppisopimuksella. Missä saa suunnitella? Piirtää? Tehdä käsillään kuvia? Ihan helppoa. Tatuointeja. Siittä vaan sitten, koska lahjoja on ja kykyä eri juttujen visualisointiin.
Kävin sohvalla. Leppoisaa ja enin aika meni perinnönjaon kuviointeja pohtiessa. Äitini kuoli lokakuussa ja nyt on pesän selvityksen aika. Ongelmia ei kukaan kuvitellut tulevan, mutta nyt niitä kuitenkin on. Testamentti. Testamentti oli ennenkin ja siitä tiesivät kaikki, mutta ei sen sijaan sitä että uusi testamentti tehtiin vain kolme kuukautta ennen äitini kuolemaa, ja siinä ei kaikki mennytkään tasan perillisten kesken.
Yksi sai kaikki sen mistä nyt testamentin tekijä määrätä voi. Voi voi. Mitenkäs nyt niin? Kuka teki mitäkin? Oliko joku muu aloitteellinen uuden testamenti laadinnassa, kuin testamentin tekijä itse? Hmm, onko tässä joku juoni takana? Ketä eniten rakastettiin, kuka oli tärkein? Varmaan tällaista. Miksi uudesta testamentista ei kerrottu, koska vanhankin sisällön tiesivät kaikki? Kuka on kenenkin kaveri ja kuka huijaa ketäkin?
Ei kukaan. En tiedä taustoja, en syitä, en prosessin kulkua. Enkä haluakaan tietää. Oma käsitys tietenkin on, ja se saa riittää. Mielestäni ei tapahtunut vääryyttä, koska se joka kaiken sai joutui maksamaan siitä myös kovan hinnan. 40 vuotta tavallaan vankina, oma asumus aivan äitini asumuksen vieresssä. Aina piti olla käytettävissä, aina hoitaa kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin asiat. Minun turvani, minun poikani. Yksi meistä oli se joka itse asiassa kantoi sen vastuun äidistäni, ja hoiti niitä asioita. Tuntuu aika luonnolliselta ajatus, että perinnön yksipuolinen jakautuminen oli palkkio kaikista niistä vuosista ja minusta se on aivan oikein ajateltu ja tehty. Piste ja case closed.
Kaikki eivät sitä kuitenkaan miellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti