Potilas?

Mikä tähän on johtanut? Ei kai kukaan lähde sohvalle hetken mielijohteesta, tai aikaa kuluttamaan, jos vaikka ei ole muuta tekemistä. Onko se niin, että sinne mennään, kun halutaan selvittää, mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen missä nyt on? Vai onko niin, että haluaa sen selkeyden, rauhan sielulleen, jotta voisi elää elämänsä, jos ei onnellisena, niin ainakin tyynenä ja tietoisena siitä, miksi on mitä sitten onkin. Ehkä molemmat syyt ovat yhtä tärkeitä.

Olenko potilas, vai asiakas? Tätäkin olen miettinyt, jos sillä nyt on jotain merkitystä. Minulle on. Tyydyn tässä vaiheessa olemaan potilas, ja siinä vaiheessa kun muutun asiakkaaksi on aika lopettaa sohvalla olo. Ei kai näillä määrityksillä sinänsä ole mitään merkitystä. Ehkä tämä jaottelu liittyy omaan sairauden tunteeseen. Sairauden määrittelykin on hankalaa. Kysymys ei ole niinkään siitä, että tunnet olevasi sairas sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan enemmänkin tietoisuudesta, että se oma toiminta ei ole aina tervettä so. sellaista kun toivoisit sen olevan suhteessa itseesi ja kanssaeläjiisi.

Minusta tässä yhteydessä voi unohtaa adjektiivit hyvä ja huono. Ne eivät kuvaa mitään. Ihminen ei ole hyvä tai huono, tai edes toimi hyvin tai huonosti. Toisaalta taas kuka sanoo mikä on tervettä käyttäytymistä ja olemista, ja mikä sairasta? Ei kukaan, jos mennään yhteiskunnan normien mukaisesti.

Kolme vuotta

Kolme vuotta tuli täyteen marraskuusa muistaakseni. Ei se sinänsä pitkä aika ole. Makaat sohvalla neljänä päivänä viikossa kolme varttia kerrallaan. Mikäs siinä on ollessa. On se  kuitenkin.

Sitä miettii välillä edelleen, että mitäs minä täällä teen? Minkä ihmeen takia tulen tänne yhä uudestaan ja uudestaan? Se vie aikaa, kaikki muu ohjelmoituu tämän mukaan. Tälle on paikkansa maanantaista torstaihin, ja sille paikalle ei voi muuta ottaa. Monta kertaa se rajoittaa työkuvioiden sopimista, ja ei sitä ensimmäisenä sano, että ei minulle nyt sovi, kun pitää olla sohvalla juuri silloin. Sitä paitsi tämä maksaa. Makaaminen ja tilittäminen maksaa. Maksat, olet sitten paikalla tai pois. Tämä on myös se suurin närkästyksen aihe omassa mielessä.

Nyt joulun aikaa, ja tietenkin taukoa on koko hommasta. Hyvä puoli on se, että nyt voi järjestää menonsa juuri niin kuin haluaa. Toinen hyvä puoli on se, että saa ikään kuin levähtää hetken. Huonoja puolia ei nyt tule mieleen. Niitäkin tietenkin on.

Ääni takanani on lomalla. Hän pitää lomaa juuri silloin kuin haluaa. Siihen on sopeuduttava, ja järjestettävä omat lomat sen mukaan. Jos olet poissa/lomalla äänen ollessa paikalla, niin taas maksat. Systeemi ei ole kovin tasapuolinen.

Monta kertaa jo miettinuyt, että tämä saa riittää. Ei sitä maailman tappiin saakka jaksa juosta sohvalla. Aina se vaan kuitenkin jatkuu, mikä on toisaalta kummallista. Ehkä sen tietää, milloin se aika on todella kypsä sanoa, että minä jätän sohvasi ja sinut, enkä palaa enää tänne.

Hän on kyllä erinomainen ääni. Olen ollut tyytyväinen hänen tavastaan olla siinä takana. Viisas ihminen, empaattinen ja elää mukana. Ainoa asia mistä senkin voi päätellä on hänen äänensävynsä. Voin tulkita sävyn väärinkin, mutta näin oletan asian laidan kuitenkin olevan.

Ei silläkään varmasti helppoa ole. Saa kuulla samoja juttuja päivästä toiseen. Asiat toistuvat monta kertaa, ja välillä olen tympääntynyt itsekin saman asian jauhamiseen. Toisaalta ei ääni muista kaikkea, mitä olen selvitellyt siellä. Taitaa äänen ajatus välillä harhailla jossain aivan muualla. Saa se senkin tehdä, ymmärtäähän tuon. Sallin sen hänelle.