Mikä tähän on johtanut? Ei kai kukaan lähde sohvalle hetken mielijohteesta, tai aikaa kuluttamaan, jos vaikka ei ole muuta tekemistä. Onko se niin, että sinne mennään, kun halutaan selvittää, mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen missä nyt on? Vai onko niin, että haluaa sen selkeyden, rauhan sielulleen, jotta voisi elää elämänsä, jos ei onnellisena, niin ainakin tyynenä ja tietoisena siitä, miksi on mitä sitten onkin. Ehkä molemmat syyt ovat yhtä tärkeitä.
Olenko potilas, vai asiakas? Tätäkin olen miettinyt, jos sillä nyt on jotain merkitystä. Minulle on. Tyydyn tässä vaiheessa olemaan potilas, ja siinä vaiheessa kun muutun asiakkaaksi on aika lopettaa sohvalla olo. Ei kai näillä määrityksillä sinänsä ole mitään merkitystä. Ehkä tämä jaottelu liittyy omaan sairauden tunteeseen. Sairauden määrittelykin on hankalaa. Kysymys ei ole niinkään siitä, että tunnet olevasi sairas sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan enemmänkin tietoisuudesta, että se oma toiminta ei ole aina tervettä so. sellaista kun toivoisit sen olevan suhteessa itseesi ja kanssaeläjiisi.
Minusta tässä yhteydessä voi unohtaa adjektiivit hyvä ja huono. Ne eivät kuvaa mitään. Ihminen ei ole hyvä tai huono, tai edes toimi hyvin tai huonosti. Toisaalta taas kuka sanoo mikä on tervettä käyttäytymistä ja olemista, ja mikä sairasta? Ei kukaan, jos mennään yhteiskunnan normien mukaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti